Ja nyt seuraa vuodatusta sitten oikein roppakaupal. Meikä kaipaa omanolosta juttuseuraa, mielellään kasvotusten, muutkii vaihtoehdot käy kyl. En jaksa aina ystäviäin rääkätä puhelimitse, mutta se on nyt toistaseks ollu ainoo vaihtoehto. Koulus olen hiema orpopiru, kuten aina ennenkin ja muualla en ole kerenny tääl immeisiä juurikaan tavata, ni eihän niitä tuttuja saa. Välillä mietin, että miten helkutissa myö pärjätään täällä Oulussa pikkusen kanssa, ku jos väsytään ni ei meil ole täällä ystäviä ketkä vois muksua hetken kattoa. Osittain tähä ahistukseen ja vitu...seen on syynä se, että tarviisin unta enemmän kun saan ja et uni ois vähän syvempää. En enää pysty nukkumaan mahallain kunnolla ja se on ollu miun uniasento. Ku nukun kylelläin torkahdan hetken ja herään. Tää torkkuminen ois voinu tulla vähän myöhemminkin, vaik sitte ku sais hempparia vähän ylöspäin. Se paska on puonu, vaikka tuossa raskausvitamiinissakin on rautaa. Ja koulussa ois kiire, mut ku en jaksa ni en jaksa. Perjantaina piti tehä yks tentti viime jaksosta, mutta peruin sen viikolla, ku en ole jaksanu tän jakson läksyjen ohes lukea siihen. Illat o lyhkäsiä ku tirsat nukkuu koulun jälkeen, jottai ruokaa ja läksyt. Tekis mieli vaan käpertyä täkin alle ja parkua pari tuntia putkeen, mut se itkukin on jossain kaukana. Rakenneultrakin jännittää, että onko pienel kaikki kunnossa, mitä siinä voidaan nähdä. Valitettavasti ku aina ei ole. Ja tiiän, että ei pitäis pelätä, pitäis vaan olla onnellinen, tästä oon saanu kuulla, mut helvetti ku mie pelkään ja piste. Miun mielestäin se että miul o pelkoja ei poista sitä tosiasiaa, että mie olen aivan järjettömän onnellinen tästä raskaudesta, mut joidenkin mielestä vissiin näin on. Mie olen ootellu ja kuulostellu millon tuntisin liikkeet, mut vielä toistaseks ne on ollu noita kipua tuottavia vihlasuja, joista saan kiitos endon nauttia ihan urakalla.

Mie sain yhtenä päivänä viikolla muruselta ihanan ruusun. Mie taas koulun jälkeen olin perinteisillä tirsoilla ja muru kävi kaupas ja oli käyny miule piristykseks ruusun. Se o ihana. Murun blogista löytyy kuva siitä. Mie otin siitä kuvia ja oon ottanu rautalääkkeestä kans ja sitten ihanasta kirjeestä ja sen sisällöstä, mut ny ei ole voimia niitä tänne muokata. En jaksa ja piste.

Tuo kirje sisälti ihanan Pikku Myy pyyhkeen, se on ihana, kiitos Vuokko! Saispa taas sen Myyn päättäväisyyden ja voiman takasin, nyt ei sitä irtoo. Myö on otettu murun kanssa yhteen ja voin sanoo, että pääasiassa miun väsymyksen tautta. Kärpäsestä tulee härkänen ja mie en jaksa mittään. En tiiä. Kaipa nää tunnetilojen vaihtelut kuuluu meinasin kirjottaa taudin kuvaan, vaikkei ny taudista olekaan kyse, mutta tähän olotilaan sitte.

Tässä pääsin taas pitkästä aikaa oksentamaankin ja mietin, että jo on huumorintajua tällä kropalla jos kerran kuussa oon yrjötaudissa tai jos saan pahoinvoinnin takasi. Mut se oli onneks kerta ja laaki ja keksin syynkin. Mie en voi ottaa noita rautalääkkeitä niinku ne suosittelee, että aamulla tunti ennen aamupalaa, mie voin sen seurauksena niin huonosti, että siinä ei aamupala enää auta vaan oksennukselle meni :/ Toivon mukaan se rauta nyt imeytyy sitte päivällä aterioiden välissä otettuna, koska tuota en uudelleen kokeile.

No lähdenpä nyt nukkumaan, jotta saisin huomenna jotain koulutehtäviä tehtyä, torstaina ku otin rokulipäivän ja nukuin vaan väsymystäin. Jospa ens yö ois parempi, eikä ainakaan toissaöinen keskenmenouni tulis uudestaan riemuks. Se yö ei just rentouttanu.

Hyvää viikkoa kaikille joka tapaukses!

Noniin viikko on koulua käyty ja tää täti ei tuu huomaamaankaan ku on kevät. Tehtävävuori on melkoinen, mutta silti naputtelen täällä :D No tänään olen menossa iltapäivällä endometrioosiyhdistyksen vertaistukiryhmäläisiä odottelemaan kaffelle, niin tässä välissä ei ennätä kyllä kun avata koulukirjat. Seli seli ;)

Eilen oli perinteisesti etäpäivä koulusta. Mie meinasin ensin ottaa yhden paikkaavan opintojakson torstaiaamuun ja perjantaille, mutta totesin viikolla, että ei tää eukko jaksa. Nyt sitten surutta olen jakanut asioita viime jaksosta, mitä teen tässä jaksossa, mitä ens jaksossa. Nyt saa sitten pitää peukkuja siellä, että saisin opiskella siihen toukokuun puoleen väliin kun opetusta on. Sais paremmalla mielin jäädä sitte kotio, ku ois ekan vuoden hommat pulkassa. Kivaa on ollu, vaikka väsynythän mie olen päivien jälkeen.

Etäpäivää vietettiin sitten kirpparilla ja työtuolia etsien.

Meiltä ku lähtee kävelemään ni maisema näyttää tältä.

Huurrepuut ovat kyllä nyt niin kauniita, tai no en tiiä tästä päivästä ku keli on lauhtunu vielä lisää, mutta eilen vielä olivat :)

Lähikirpparille on vähän kävelymatkaa ja viimeksi siel onkin käyty ystävän tääl ollessa autolla lokakuussa. Nyt sitten pystyy jo tuonkin matkan kävelemään. Kirpparilta löytyi pari kirjaa jälleen :)

Noista Kolmastoista kertomus on kirja, johon törmäsin meidän kirjavinkkausharjoituksessa syksyllä ja nyt se sitten käveli vastaan. Eri asia on milloin sen ennätän lukea, tenttikirjoja on melko mukavasti. Voi jäädä jopa hamaan tulevaisuuteen. Mutta onpahan odottamassa kirjahyllyssä. Ruusun nimi tarttui matkaan, koska siinä kuvataan luostarikirjastoja hyvin ja olivat katsoneet miun sairaslomalla koulussa tuosta tehtyä elokuvaa. Otan sitten tämän tutustumisen kirjallisessa muodossa, kun en enää elokuvasta paljon muista. Joskus vuonna jotakin olen sen katsonut.

Ja sitten tää kaunokainen söpöläinen ku tuli minnuu vastaan. Piti puhua muru ympäri, että vähän aikastetaan suunniltemaa :)

Meil on ollu sopimus, että ennen rakenneultraa ei ite hommata mitään. Se ois puoles välis raskautta ja on tullut luettua noita kauhukertomuksia rakenneultrista, että ei ole tehnyt mieli vielä hankkia mitään. No tällä kirpparikierroksella kaikki vauvanvaatteet suoraan sanottuna hyppi syliini ja tätä sitten hiplasin ja hiplasin ja olen jatkanut kotona hiplaamista :D

Tästä ei kuosi paljon söpömmäksi muutu.

Siinä kirpparilöydöt sitten siihen työtuoliin.

Meillä oli romu työtuoli ja siitä luovuttiin ennen muuttoa. Nyt selkä on kertonu, että kovalla penkillä istuminen läksyjä tehdessä saa riittää. Sotkasta olin ostanut edellisen ja sinne mentiin nytkin ja löytyihän sieltä. Vähän piti arpoa kahden sopivan hintaisen välillä, mutta löytyi niistä parempi. Väri ei just miellytä, kun makuuhuone on musta-valkea-pinkki. Tää viininpunainen on ku norsu posliinikaupassa, mutta tää on hyvä istua, joten antaa norsun olla viininpunainen. Itseasiassa tää istuis olkkariin ku nenä päähän tietokoneelle, mut miun työpöytä on tuol makkaris.

Kotiinkuljetus tuntui tyyriiltä Sotkan hinnoilla tämmöselle tuolille, joten huristelimme sitten taksilla kotiin. Taksi veloitti 9,30 € Sotka ois ottanu 40 €. Muru sanoi, että pitäis olla auto, mie siihen että ei pitäis. Tuo velotus on pieni, kun vertaa mitä kaikkea maksaa pelkästään se, että siul on auto olemassa, saati siihen menovedet ja jos se päättää vaatia korjausta. Minen ihan hevillä autoa hanki. Tulotason pittää nousta ja kunnolla ennen sitä. Saunan jälkeen iltasel murunen kasas tuolin ja postaus siitä löytyy täältä.

Tässähän tätä elämätä tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa!

Hei pitkästä pitkästä aikaa! Olen näemmä viettänyt melkoista hiljaiseloa. Toisaalta eipä tuota sairaslomalla niin kovin tapahtunutkaan ja onneks muru on päivittänyt nuo pikkuiseen liittyvät tapahtumat. Siinäpä ne tapahtumat ovat olleetkin syksyllä ja alkutalvesta.

Ensi maanantaina koittaa paluu arkeen, koulu jatkuu joululoman jälkeen ja ajattelin takapuoleni viedä kokeiluun. Kävin kerran kokeilemassa jo aiemmin, mutta tulokset olivat heikot. Luulin minua riivanneen huimauksen jo loppuneen, mutta koulun portaikot kertoivat jotain muuta. Tulin taksilla kotiin ja tuloksena loppuvuoden sairasloma.

Vauva voi masussa hyvin, ainakin viimeisimpien tietojen mukaan, perjantaina onkin jälleen neuvola. Neuvolan täti meinasi viimeksi ehdottaa tihennettyä käyntiä, kun verenpaine oli vähän korkeampi kuin aiemmin. Sanoin, että en tule, taustalla oli valvottu yö ja kävelymatka neuvolaan ja oli vielä ensimmäinen neuvolalääkäri. Oisi ollut melkoisen ihme, jos paine ei olisi ollut normaalia korkeampi.

Kävimme joulun aikaan Savossa kot'konnuilla. Seurasin sielä tuota painetta ja sain aivan loistolukemat, kun en ollut kävelylenkkiä tehnyt ennen mittausta :) Että aion pitää jatkossakin puoleni, järjettömiin vouhotuksiin en aio suostua. Meinasin sanoa neuvolatädille, että jos pistät miut käymään tässä vaiheessa raskautta täällä kerran viikossa, voin kertoa, että se nostaa ne paineet huippulukemiin :D Näemmä poden valkotakkisyndroomaa, koska paineet kotioloissa olivat mallikkaat ja tuolla aina vähän enemmän.

Kot'konnuilla oli kiva käydä, mitä nyt sairastimme mahataudin joulunpyhinä molemmat :) Sillon pelkäsin, että siihen mennessä rauhoittunut pahoinvointi on palannut. Mieli ei ollut järin iloinen, mutta melko pian selvisi, että ei ole kyllä raskauspahoinvoinnista kyse. Meidän kihlautuminen oli pari vuotta sitten joulurauhan julistuksen aikaan. Tänä vuonna juhlistimme sitä niin, että mie oksensin ämpärin kanssa ja muru oli niin kaukana kun samassa huoneessa voi olla :D Hyvää kihlapäivää vaan sitten :D

Kotiin oli haikea palata. Sairaslomalla ei ole täällä Oulussa pystynyt keneenkään tutustumaan, joten kavereita ei ole täällä. Mutta kyllähän tähän arkeen taas tottuu pian, muutakaan ei voi. Ehkä vaikkapa vauvavalmennuksesta sitten tulisi tuttuja, kun on samassa tilanteessa olevia, ehkä.

Kiitos kaikille blogi-ihmisille, joilta tuli joulukortti, ihania olette! Me laitoimme tänä vuonna todella kutistetun listan mukaan kortit, vaikka pidänkin korttien laittamisesta, mutta tänä vuonna talous ei kestänyt juuri siinä vaiheessa sitäkään.

Ja sitten viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, MINZ! Valtaisan iso kiitos, en osaa edes kiittää kylliksi. Postipakettisi oli aivan ihana ja hartiahuivi on ollut TODELLAKIN käytössä. Täällä on ilmastointi ja mokoma kapine juuri puhaltaa sohvan kohdalle ja miusta se tuntuu kylmältä, niinpä virkkuusi on ollut lukuisia kertoja hartioillani lämmittämässä tai peittona tirsoja nukkuessa. Niitä tulikin nukuttua loppu vuodesta melkoisen paljon.

Tässä kuva paketista ja kortista. On miula semmoinenkin kuva, missä hartiahuivi on miun päällä, mutta kun nyt katoin, miltä oon syksyllä näyttänyt....heh.... en todellakaan laita sitä kuvaa tänne :D Minzin blogista löytyy lukuisia kuvia näistä hartiahuiveista. Siellä on oikea hartiahuivitehdas :)

Tässäpä nämä tämänkertaiset kuulumiset, voikaa hyvin ja oikein hyvää tätä vuotta.

Ihme, että vielä muistin tämän, paljon muuta olenkin voinut unohtaa. Lokakuun lopulla sain tälläisen syksyinen kaunokaisen Mindeltä. Iso kiitos, vaikkakin näin tolkuttoman myöhään. :(

Ja jos tää tahvo on nyt unohtanut jonkun antaman tunnustuksen, niin olen pahoillani. Syksy ollut melkoisen mollivoittoinen.

glitter-graphics.com

RAKKAALLANI ON TÄNÄÄN SYNTYMÄPÄIVÄ :)

ONNEA MURUSELLENI AIVAN VAAAALTAAAAVAAASTI!

OLET RAKAS!