Kirjoittaja
Kuvaus
Savolaisen emännän kirjoituksia elämästään Pohjois-Suomessa. Höpötystä rakkaista asioista: kodista, käsitöistä, askartelusta, valokuvauksesta milloin mistäkin. Ja välillä vuodatusta endometrioosielämästä. Älä kopio sivuiltani mitään, tiedäthän tekijänoikeudet.
|
04.12.2008 - 20:10
Miten aloittaisin ees purkamaan tätä päässäni vellovaa uupumusta, vittuuntumista. Kokeillaan kronologista lähestymistapaa.
Sunnuntaina alko olla outo olo ku iski taas kylmän hien pintaan ja olo heikkeni silmissä. Ei tolkutonta kipua mut todella voimaton olo. Maanantaita vasten yöllä kivut läpi lääkityksestä ja aamulla sekasin ku seinäkello. Vähän aikaa töissä ja sitten lääkäriin. Enää eivät ees käsittele minuu päivystyksessä vaan suoraan polille. Olin sielä joskus puol ykstoista ja odotin lähelle puolta neljää lääkäriäni, hyvää kannattaa odottaa. Kävin välillä labrassa ja lääkäri kerto tulokset. Tulehdusarvot taas koholla ja ei tahtois laskea kotiin tässä tilassa vaan tarkkailuun osastolle. No kotoa kamat kasaan ja sinne siis.
Ilouutinen tuli tiistaina ku pääsin pois osastolta kun arvot oli alkaneet laskea ja ihanaa en tarvinnut antibiootteja. Nyt odottelen joitakin labrakokeita, että saadaan taas asioita poissuljettua, ettei jää huomaamatta mitään.
Tämä tulehdus ja jatkuvat kivut olivat kuitenkin se viimeinen niitti ja nyt lääkäri sanoi, että seuraavaksi tulee se oman hormonitoiminnan lamautus. Ehkäsypillerit lopetetaan. Ja tämä hoito aloitetaan kun menkat tulee. Pelkäsin aivan älyttömästi eilen, miten tällä pohjakiputilanteella selviän vielä menkoista, kun ne tulee. No ei tarvinnu pitkin odottaa. Kivut iski viime yönä totaalisesti läpi ja aamulla alko vuoto. Olo on niinku oisin menny mankelin läpi liian monta kertaa. Tänään iltapäivällä kivut toisen kerran läpi ja nyt alkaa olla todella hiljaista naista täällä.
Kyseinen piikki on niin harvinainen että se meni tilaukseen, pitää toivoa, että joku polilla huomenna odottaa, että saan lääkkeen ja laittaa sen miule, kun se pitää laittaa siellä. Harvinainen ja kallis reilun 110 euroa piikki, ja näitä menee se kolme. Mutta ajattelen niin, että jos tämä on hinta siitä että pääsen taas liikkumaan, on se pieni hinta.
Huomenna oli alunperin suunniteltu hedelmöityshoitojen selostuskerta polilla, no siitä tuli nyt jälkitarkastus ja sitten tuon hoidon aloituskerta myös. Voi puoli tuntia mennä todella nopeasti. Noin miljoona kysymystä risteilee päässä, koitan uskaltaa kohta ne kirjottaa paperille, että pystyn kysymään ne huomenna lääkäriltä.
Aamuun jos selviän, ois labra ja iltapäivällä aika lääkärille.
Nyt pelkään mitä yö tuo tullessaan, mutta tiedän, että jos olen lääkkeistäni ottanu maksimit ja kivut tulee alkuyöstä läpi enkä saa kotona talttumaan tunnin sisällä, sitten on pakko lähteä kipupiikille. Toivon vaan että pärjäisin, voi kunpa.
Ja toivon, että tämä uusi hoito, joka siis annetaan kerran kuussa ja nyt kolmen kuukauden ajan rauhottaisi miun elimistön tilanteen. Jos niin käy, hedelmöityshoidot aloitetaan sen jälkeen. Tällä hetkellä toivon vain, että pystyn vielä jonakin päivänä liikkumaan kunnolla. Eilen käytiin kilometrin päässä kaupassa ja se tuotti mahtavat kivut.
Tälläistä täällä. En jaksa, koitan vaan jotenkin mennä eteenpäin. Sairaslomalla olen ens viikon keskiviikon viel, jos siihen mennessä ois sitten menkat tolla piikillä loppuneet ja olo korjaantunut että pärjäis töissä. Enää en ees oikeestaan jaksa olla vittuuntunut kun alkaa olla niin turta, kun mikään ei koskaan riitä vaan aina tulee pahempi olo. Mikä katkaisee kamelin selän?
29.11.2008 - 22:59
Tolta nimittäin tuntuu, kun unimäärät on aika valtavia. Tänään heräsin pirteenä puolilta päivin, kun olin nukkunut kaiken kaikkiaan noin 15 tuntia eilisen töistäpääsyn jälkeen. Ensin tirsat iltapäivällä sitten illalla uuvahdin kipuihin kun lääke ja miehen paijaus alkoi purra ja sitten 11 h vielä yölä. Tää on aika uskomatonta, mutta olen onnellinen että pystyn nukkumaan. Siitä en sitten niin onnellinen ole, et kotona on kaikki levällään ja toivoisin niin paljon jaksavani, mutten jaksa. Kärsivällisyyden oppitunteja tulee urakalla.
Tänään käytiin anopin luona pitkästä aikaa kylässä, anoppi oli reissussa ja mie oon ollu töissä kiireinen tai sitten aivan puol kuollu kivuista ni on mennyt vähän aikaa näkemättä. Oli mukava käydä, anoppi oli saanu keittiöön uuden kaappien ovet. Olipas kertalaakista uus ilme siel. Anoppi ol jo laitellu jouluverhoja ja liinoja, huokaus, ku ennättäis ja jaksais.
Matkaa oli kaks kilometriä ja käveltiin se, no se oli kivaa niin kauan ku oli kivaa. Kroppa on kertonu nyt illalla, että mitäs teit etkö jo tiiä. :( Mutta oli niin kaunista puut pakkaskuurassa, voi pojat. Mies kuvas tipuja pihlajissa, tilhiä ja mitä lie toiset olleet. Käykääpä Joukon blogissa kattomas kuvia tältä päivältä.
Tänään vähän jaksoin suhrata askarteluja joulunäyttelyyn, valittettavasti tahti ei ole niin hyvä kuin vois olla, mut koitan keskittyä niihin, millä saan nopeesti näyttävää. Paperinauhaenkeli ja kortit on jo tehty.
Rentouttavaa sunnuntaita kaikille, mie lähden taas lääketokkuras lukemaan ja siitä sitten unten maille. Lukemisesta tuli mieleen, että on vähän huono toi miun nyt lukemassa laatikko ku on ollu kolme kirjaa kerrallaan meneillään, että sillai, nyt tuli yks luettua loppuun. Sinkkuelämää oli tää, kevyttä lukemista tokkuraiseen oloon. Ei jaksa nyt kovin raskasta. Tuo Okalinnut nyt tuskin kaikista raskain on, mut sitten hyllyssä on menossa myös Polttouhrit, siihen ei taida nyt pää taipua ei mitenkään. Taidan palauttaa sen kirjastoon takas, ehkä joskus sitten paremmalla tuurilla.
Anniina voittaa sitten BB:n eikös juu!
26.11.2008 - 20:48
Heippati rallallei kaikki!
Täällä on tullut vähemmän lunta ku etelässä, mutta tänäänkin iltapäivällä pyrytti ihanasti, tai no ei se siinä kävellessä niin ihanalta tuntunu. Sisälle päästyä ja ikkunasta katottuna, ai pojat miten ihanaa. Kaikki on ihan valkeena, oon ilonen tästä valkoisuudesta.
Miula itelläin ei ole niin kauheen valkea olo, huomaan olevani vähän apaattisella ololla. Varmaan tää kropan renkkaaminen on suurin syy ja sitten tää päälle vyöryvä pimeys. Vaikka tietää, et pimeyttä ei kauan kestä ja sit on ihana valo taas. Mut jotenkii nyt tuntuu niin hemmetin synkältä et ei oikein tiiä mitä tekis ja miten ois. Kavereita miula on hirvee ikävä, voi pojat. No joulun jälkeen nään pitkästä aikaa Raumalla asuvii. Siitä onkii aikaa ku on niitä nähny. Savonlinnan kavereita, voi ei se voi mennä ens kesään ennen ku nähhään. Onneks on töitä se pitää jollai lailla rytmis kii. Muuten tää apatia veis kyl ihan mukanaan. Nyt on vielä kiire aika ku on kuu vaihtumassa, vaihtuu kaikki näyttelyt ja se tietää miule enemmän töitä, lisäks on uus harjottelija jolle pääsin tänään neuvomaan hyllytystä, että kaipa oon jottain oppinu ku pääsen jo toisia neuvomaan.
Tänä aamuna heräsin sitten ennen kukon laulua taas kipuihin. Eilen oli todella hyvä päivä viimeset peruslääkkeet sain otettua vasta ennen nukkumaan menoa ja koitin että jos pärjäiskii ilman vahvempaa myrkkyä yöllä no tuli kantapää taas opettamaan, ei pärjänny :( En ymmärrä ja jos ymmärtäisin oisin varmaan miljonääri, et pitää vaan koittaa niellä.
Väsyttää mie taijan lähtee kattomaan CSIn ja jaksais sitten huomenna töissä. Saa nähä pystyykö töitten jälkeen tanssiharkkoihin, viime viikol ei ollu mitään asiaa ja vähän samaa pelkään. Kyrsii todella kyrsii.
Miun ois pitäny saada painoo putoomaan ennen polikäyntiä, no näitten kipujen kaa kuukauteen ei oo tapahtunu mittään. Korpeaa. Poliaika siirtykin jo ens viikolle, mikä on ihan hyvä jos siihen asti pärjäis. Mie toivon, että lääkärillä ois aikaa vastata miun päässä pyöriviin kysymyksiin. En tiedä onko miula mitään saumaa nyt hoitoihin ku kropan tilanne ei ole tasainen mikä se pitäis olla, että plääh. Olipas tää kirjotus ankee, huokaus.
Kaunista loppuviikkoa kaikkille kuitenkin ja erityisesti Tätsylle voimia kipsin kanssa köpötellessä!
22.11.2008 - 12:50
Hekkalin murheerryynille jättisupermahtavan iso kiitos tästä pohjasta. Oot sie vaan aika kätevä käsistäs. Nyt huomasin että nappi pitää uusia, ei istu ollenkaan tonne, hyi minkä näkönen. Onneks muru toi miule ruusun tällä viikolla ni siitä sai kuvia ja saa näprättyä kunhan jaksaa taas.
Mie voisin nukkua siis jatkuvasti kun ei koske, sillon menee unet päin helv kyl, mut sitten muuten mie vaan tahon nukkua.
Ton viimesen postauksen jälkeen on tullu kaks huonoa yötä ja eilisilta oli ihan hanurista. En tiiä ennee miks, enkä jaksa pohtia. Nyt oon onnellinen ku sain viime yön nukuttua kunnolla. Pojat miten hyvää teki.
Sain Tramaliin uuden reseptin ja määrää oli lisätty kolmeen, mikä on ihan hyvä. Nyt jos tulee yöllä viel kivut läpi niin voin sen kolmannen ottaa yöllä. Illalla oon ny ottanu kaks ja se auttaa nukkumiseen. Vähän pelottaa nää lääkemäärät, mut ei tälle nyt maha mittään.
Torstaita vasten yöllä nukuin kans mahtavasti ja olin aamulla aivan iloinen olostain ja päätin kävellä töihin, no siitä sai sitte maksaa hinnan seuraavana yönä. Tanssiharkkoja ei tarvinnu ees ajatella :( Ehkäpä tää tästä viel.
Eilen kävin kampaajalla ja pelkoni onnistui toteutumaan, oli ihan perse kampaaja. Se siitä miun jalosta ajatuksesta että suosisin lähikampaajaa, kiitos ei enää enempää. Ai pippuri ku sappi kiehuu vielkii ku ajattelee. Nyt on malli sitten muuttunu sen ansiosta ku tää näppärä ei hyväksy veitsen käyttöä ollenkaan ja miun malli on nimenomaan veitellä veistetty ja nyt se sitten on mittasuhteiltaan piloilla. Eli se ei osaa käyttää veitseä. Kehtas perkele aluks väittää että latvoista pitää ottaa 10 senttiä pois. Mie tiedän, että miun hiuksista ei ikinä tarvii ottaa niin paljon. Se meinas lehmä ottaa kokonaan alimman kerroksen pois. Melkein on ottanutkin. Ei se sitten osannu ottaa muista kerroksista pois, vaikka sanoin, että pidän näistä mittasuhteista näissä hiuksissa. Ohtahiuksia sain kolme kertaa käskeä ohentamaan ja näistä viimesellä kerralla sanoin, että ohennna nyt sieltä syvemmältä eikä vaan niitä latvoja. Samperi mie oisin itekii osannu ton suhraamisen tehä.
Ai pirulainen. Tunnen sen ämmän kynnet päänahassain vieläkin ku sillä oli tapa kääntää päätä sillai että paino kyntensä miun päänahkaan. Ja lopuks kuuntelin sitten hänen suhtautumisen nykyseen kauppatilanteeseen jne. Voi kehveli mikä kampaamokokemus. Jos ois rahhoo, lähtisin viikonlopuks kotkonnuil käymään ja sais kaveri käsitellä nää kuntoon. Satu Satu, miks nähhään niin harvoin! Oot kyllä paras parturi-kampaaja mitä tiiän. Ja aivan ihana naene muutennii, snif jos nähhään vasta ens kesänä :/
Täällä on ihanan kirpeä pakkaspäivä, lunta vaan sais tulla lisää. Se on todella vähissä tiistaisen sulamisen jäliltä. Kaunista tuol ulkona on, tilhet sinkoilee pihlajoissa urakalla.
Jahans se taitaa olla miun uniaika, noi Tramalit väsyttää enemmän ku laki sallii.
Kaunista viikonloppua kaikille ja ihanaista ensiviikkoa
22.11.2008 - 12:15
 Kiitos ja niiaus piäle, vasta ny jaksan tämän tänne postailla.
Tää on kyl ihana ruusuhullulle.
Ja olen ilkeä, en jaksa nyt jaella tätäkään etiäpäin.
Blogien seuraus on niin vähissä olluna.
Ken tahtoo, koppoo mukkaansa vuan.
|
Sivupohjasta kiitos
Lämmin kiitos Hekkalin murheerryynille tästä pohjan säätämisestä, tään on aivan mahtava, tuli tänne kotiin väriä!
Meille tärkeä runo
Annetaan onnen tulla ja levitellään se olohuoneen lattialle.
Otetaan sylillinen jäähileitä ja hymyillään.
Jos joskus sattuu,
sen muistaa,
kun hileet hiipii,
tanssii ihollasi ja välkkyy syyshämärässä,
jokaisena tulevana syksynä.
Jokaisena syksynä tämän jälkeen.
-Satu marraskuu -07-
Nyt lukemassa
Colleen McCullough
Okalinnut
Papun napit
Tästä nappaa nappi matkaasi
Decot, joita odotan askartelupajaan
Tillooppas miut jos tahot ;)
|
